Iltaa kaikille,
Hetkeen en oo kerenny kirjottamaan kahdesta syystä. Ensinnäkin Kuala Lumpurin reissun jälkeen hommailtiin vaan koti ja koulu juttuja pari viikkoa ja toiseksi lähdettiin viiden päivän reissuun Kambodzaan, josta kotiuduttiin Lotan kanssa tänä iltana. Kirjoittelin Kambodzassa yhden bussi matkan aikana hiukan mietteitä ja kokemuksia reissusta, jotka liitän suoraan tänne ja lisään kuvia kuvittamaan ajatuksia. Äitini kysyi minulta, että oliko kiva viikonloppu. En osannut sanoa muuta kuin, että se oli mielenkiintoinen...
Kuulemiin
Reetta
Hetkeen en oo kerenny kirjottamaan kahdesta syystä. Ensinnäkin Kuala Lumpurin reissun jälkeen hommailtiin vaan koti ja koulu juttuja pari viikkoa ja toiseksi lähdettiin viiden päivän reissuun Kambodzaan, josta kotiuduttiin Lotan kanssa tänä iltana. Kirjoittelin Kambodzassa yhden bussi matkan aikana hiukan mietteitä ja kokemuksia reissusta, jotka liitän suoraan tänne ja lisään kuvia kuvittamaan ajatuksia. Äitini kysyi minulta, että oliko kiva viikonloppu. En osannut sanoa muuta kuin, että se oli mielenkiintoinen...
Kuulemiin
Reetta
Cambodia 13.9.2015, 17:20, matkalla Sihanoukvillestä Phnom Penhiin
Hei kaikki!
Nyt on sunnuntai ja ollaan Lotan ja Henryn kanssa matkalla Sihanoukvillestä Phnom Penhiin. Matka taittuu tällä kertaa isolla paikallisella bussilla ja reilun 200km n matkaan on varattu kuusi tuntia. Lippu maksoi 7$ ja kuuden tunnin aika epäilemättä tulee täyteen. Meidät haettiin hotellilta noin 12.30, mentiin varsinaisen bussin pysäkille ja hypättiin kyytiin. Bussi poimi lähtijöitä vielä sieltä täältä ja lopulta lähti liikkeelle noin 13.30.
Nyt on sunnuntai ja ollaan Lotan ja Henryn kanssa matkalla Sihanoukvillestä Phnom Penhiin. Matka taittuu tällä kertaa isolla paikallisella bussilla ja reilun 200km n matkaan on varattu kuusi tuntia. Lippu maksoi 7$ ja kuuden tunnin aika epäilemättä tulee täyteen. Meidät haettiin hotellilta noin 12.30, mentiin varsinaisen bussin pysäkille ja hypättiin kyytiin. Bussi poimi lähtijöitä vielä sieltä täältä ja lopulta lähti liikkeelle noin 13.30.
Nyt kello on 16.30 ollaan pysähdytty jo kahdesti eikä olla vielä lähelläkään Phnom Penhiä. Ensimmäisellä tauolla uskaltauduin reikä vessaan ja toisella kerralla ostin evääksi pomelon. Henry osti ananasta ja Lotta paikallista ruokaa. Ruoka oli kuulemma hyvää. Ainut mikä itseä epäilytti oli ravintolassa pyörivät koirat. Emo ja pentuja juoksenteli roskiksilla katsomassa josko joku olisi laittanut niihin ruokaa. Puolipaikallinen Stefan johon törmäsimme tänne tulo matkalla kertoi, että pentuja teetetään ja kasvatetaan ruoaksi. En oikein tiedä, mitä ajatella asiasta.
En lähinnä haluaisi ajatella asiaa...
En lähinnä haluaisi ajatella asiaa...
Joka tapauksessa: Cambodia. Aikaisemmin niin mystinen maa joissain Aasian kolkassa lepäävä paratiisi? Edelleen täällä on valmiudet paratiisille ja luonto on kaunista. Paikallinen väestö ei vain joko osaa, halua tai pysty pitämään kunnolla huolta ympäristöstään niin, että luonto pääsisi oikeuksiinsa. Paikallisia tuulia haistellessa on valitettavasti täytynyt välillä nyrpistää nenää, sillä harvinaisen usein ilmassa leijuu saastuneen veden, jätteiden ja ulosteiden katkua. Lähes jokaista katuojaa koristaa pieni kaatopaikka. Kuninkaallisen palatsin aukion reunoilla vilisee vähän väliä rotan siimahäntiä ja jopa englantilaisten omistuksessa olevan hotellin katto päästää läpi yläkerran suihkuvedet homehduttaen rakenteet. Suurin osa paikallisista asuu hökkelimäisissä rakennelmissa. Lähes kaikki tuntuu olevan romahtamaisillaan ja paras sana joka tähän ympäristöön käy on kyhäelmä. Asutus on tämän kaltaista kaikkialla, pääkaupungissakin, ainoastaan turisteille rakennetut hotellit, suurten yritysten toimistotilat ja ulkomaiden suurlähetystöt täyttävät meidän käsityksemme rakennuksista. Paikalliset sähkölinjat ovat suomalaisen sähköinsinöörin painajainen ja epäilemättä nämäkin kyhäelmät ovat varsin vaarallisia.
Odottaessamme bussia Shinaoukvilleä kohti joku paikallinen sankari laittoi tikapuut nojaamaan sähköjohtoja vasten ja kiipesi ylös irroittamaan yhden johdoista. Irrotettu johto ei tietystikkään pysynyt mestarin käsissä vaan sinkosi maata kohden. Seistiin Lotan ja Henryn kanssa aika lähellä ja vaikka väistettiin sähköjohto osui Lottaa käteen. Onneksi vain hipaisten, mutta jälleen: pahemminkin olisi voinut sattua. Onneksi ei sattunut.
Mutta jos jossain täällä sattuu niin liikenteessä. Samainen puoli paikallinen Stefan kertoi, että jo pelkästään Phnom Penhissä sattuu päivittäin ainakin viisi kuolemaan johtavaa kolaria. Kolareita sattuu toki enemmänkin, niistä ei vain ilmoiteta... Pääkaupungissa liikennesääntöjä ei juuri tuntunut olevan. Suurin osa kansasta liikkuu mopolla ja kaistoja ajetaan tarvittaessa vaikka väärään suuntaan. Oikealle ja vasemmalle käännytään sillon kun tarve vaatii ja töötin säestämänä oletetaan, että muut väistää. Kävelyteitäkään ei juuri ole joten samassa liikenteessä pyörii niin rekat, autot, mopot, pyöräilijät kuin jalan kulkijat ja eläimetkin. On ihan ookoo virittää moottoripyörä takakonttiin niin kauan kuin se siellä pysyy. Tai ottaa koko nelihenkinen perhe mopon kyytiin. Tai kuljettaa sadan litran hiekkasäkkiä ja tyttöystävää mopon tarakalla. Ei oikeastaan ole mitään, mitä mopolla ei saisi vietyä. Oli kuljetettava sitten kuinka painava tai pitkä tahansa. Mikäs siinä?! Yllättävän moni kuski käyttää kypärää, kyytiläiset eivät niinkään. Monilla on kuitenki hengityssuoja blokkaamassa pahimmat maantiepölyt ja pakokaasut.
Mutta jos jossain täällä sattuu niin liikenteessä. Samainen puoli paikallinen Stefan kertoi, että jo pelkästään Phnom Penhissä sattuu päivittäin ainakin viisi kuolemaan johtavaa kolaria. Kolareita sattuu toki enemmänkin, niistä ei vain ilmoiteta... Pääkaupungissa liikennesääntöjä ei juuri tuntunut olevan. Suurin osa kansasta liikkuu mopolla ja kaistoja ajetaan tarvittaessa vaikka väärään suuntaan. Oikealle ja vasemmalle käännytään sillon kun tarve vaatii ja töötin säestämänä oletetaan, että muut väistää. Kävelyteitäkään ei juuri ole joten samassa liikenteessä pyörii niin rekat, autot, mopot, pyöräilijät kuin jalan kulkijat ja eläimetkin. On ihan ookoo virittää moottoripyörä takakonttiin niin kauan kuin se siellä pysyy. Tai ottaa koko nelihenkinen perhe mopon kyytiin. Tai kuljettaa sadan litran hiekkasäkkiä ja tyttöystävää mopon tarakalla. Ei oikeastaan ole mitään, mitä mopolla ei saisi vietyä. Oli kuljetettava sitten kuinka painava tai pitkä tahansa. Mikäs siinä?! Yllättävän moni kuski käyttää kypärää, kyytiläiset eivät niinkään. Monilla on kuitenki hengityssuoja blokkaamassa pahimmat maantiepölyt ja pakokaasut.
On niin jännä miten nopeasti ympäristöön jollain tasolla tottuu. Jo neljän päivän jälkeen pari laihaa lehmää katuojassa ei oikeastaan ihmetytä. Tai tien reunassa röhnöttävät katuruoka kärryt, pakokaasun käry saa paistetut katkaravut varmaan maistumaan paremmilta.
Tätä roskan määrää ei kuitenkaan vaan voi olla ihmettelemättä. Kuka roskat oikein heittää maahan? Miten tuhannet tuhannet roskapussit päätyvät aivan ihmisten kotien viereen saastuttamaan ojia, metsiä ja vesiä? Onko länsimaat ja jättiyhtiöt tuoneet tänne suurkulutuksen mallin, mutta unohtaneet samalla tuoda tiedon jätteiden kierrätyksestä ja käsittelystä? Vai eikö paikallisia kaiken köyhyyden keskellä vaan kiinnosta? Ehkä kierrätys ei tule ensimmäisenä mieleen jos joutuu päivä toisensa jälkeen taistelemaan ruokansa eteen ☹ . Kovin kurjaa miten niin kaunis maa on roskan peitossa. Olen miettinyt koko matkan ajan sitä, että minne meidän roskat oikein tyhjennetään? Metsäänkö nekin menevät? Olen koittanut välttää kaiken ylimääräisen oston ja koittanut katsoa etten ainakaan itse nakkaa vahingossakaan mitään maahan. Tämä näky kyllä motivoi kierrättämään missä ikinä kulkeekin ja ymmärtämään jätteenkäsittelyn oleellisen tehtävän osana infrastruktuuria.
Tätä roskan määrää ei kuitenkaan vaan voi olla ihmettelemättä. Kuka roskat oikein heittää maahan? Miten tuhannet tuhannet roskapussit päätyvät aivan ihmisten kotien viereen saastuttamaan ojia, metsiä ja vesiä? Onko länsimaat ja jättiyhtiöt tuoneet tänne suurkulutuksen mallin, mutta unohtaneet samalla tuoda tiedon jätteiden kierrätyksestä ja käsittelystä? Vai eikö paikallisia kaiken köyhyyden keskellä vaan kiinnosta? Ehkä kierrätys ei tule ensimmäisenä mieleen jos joutuu päivä toisensa jälkeen taistelemaan ruokansa eteen ☹ . Kovin kurjaa miten niin kaunis maa on roskan peitossa. Olen miettinyt koko matkan ajan sitä, että minne meidän roskat oikein tyhjennetään? Metsäänkö nekin menevät? Olen koittanut välttää kaiken ylimääräisen oston ja koittanut katsoa etten ainakaan itse nakkaa vahingossakaan mitään maahan. Tämä näky kyllä motivoi kierrättämään missä ikinä kulkeekin ja ymmärtämään jätteenkäsittelyn oleellisen tehtävän osana infrastruktuuria.
Vaikka moni rakenteellinen asia tuntuukin olevan täällä vielä lapsen kengissä ihmiset ovat olleet ystävällisiä enkä ole tuntenut oloani uhatuksi kertaakaan. Ystävällisuuden takana on kuitenkin myös paljon kansallista kipua. Käytiin tutustumassa Cambodian synkkään ja tuoreeseen historiaan matkamme toisena päivänä. Phnom Penhin ykkös turisti kohteeseen piti mennä noin tunti tuktukilla, eikä kohteesta lähdetty ostoskassit pursuten nauru huulilla. Paikkaa jossa käytiin kutsutaan Killing Field:ksi. Paikka on yksi sadoista alueista jossa seikyt luvulla teloitettiin julmasti vainoharhaisina miljoonia ihmisiä uuden kommunisti hallituksen tieltä. Kierros käveltiin hiljalleen omaan tahtiin kuunnellen kuulokkeista selostusta alueen paikoista ja tapahtumista. Jos joku haluaa tutustua aiheeseen tarkemmin voi katsoa sivuilta: www.cekillingfield.org , www.dccam.org , www.eccc.gov.kh/en , www.yale.edu/cgp , www.cambodiatribunal.org .
Matkamme ohjelma on jotakuinkin tälläinen:
Torstai: Hostelli, Phnom Penh
Perjantai: Phnom Penh, Killing Field, Bussi kohti Sihanoukvilleä
Lauantai: Puhtaan ja rauhallisen rannan metsästystä, rannasta nauttimista, lepäilyä
Sunnuntai: Bussi kohti Phnom Penhiä
Maanantai: Phnom Penh, lento takaisin Singaporeen
Koska suurin osa matkasta kuluu matkustamiseen verkkaisen etenemisen takia, täällä kerkeää mietiskelemään paljon: Miten erilaisissa maailmoissa ihmiset elävätkään, miten toisella voi olla niin paljon ja toisella niin vähän, miksi rahan antaminen yhdelle köyhälle lapselle ei ratkaise mitään; eikä auta kymmentä hänen perässään seisovaa, miksi asioita ei hoideta toisin, voinko tehdä mitään?
Sillä välillä kun mietin näitä kysymyksiä aion suunnata katseen pois kaikesta kurjuudesta ja nauttia siitä kauniista ja puhtaasta, mitä Kambodzalla on vielä tarjottavana.
Matkan biisi
Siellä missä ei haju pistä nenää
Pakolliset turistikuvat
T: Reetta bussissa matkalla kotiin