Hei ja Terveiset kaikille Malesiasta!
Nyt on siis sunnuntai 23.8 ja kello on paikallista aikaa 22.10. Lähdettiin Lotan kanssa perjantaina koulun jälkeen bussilla Malesiaan Kuala Lumpuriin. Joskus keväällä, sen jälkeen kun oltiin saatu kuulla, että lähtään Lotan kanssa Singaporeen, tuli puhetta yhden parhaan lukiokaverini Laurin kanssa aiheesta, ja kävi ilmi että hänen poikaystävänsä Jeffrey on kotoisin Kuala Lumpurista. Sovittiin jo silloin Laurin kanssa Jeffreyn pään menoksi, että jos Jeffrey on vielä Kuala Lumpurissa kun me saadaan Student’s Passit niin mennään moikkaamaan poikaa. Niinhän siinä sitten kävi, että olin yhteydessä Jeffreyn kanssa Student’s Passin saamisen jälkeen ja koska muutkin kämpän tytöt olivat suuntaamassa Kuala Lumpuriin, niin päätettiin lähteä kans. Tosin meillä Lotan kans on eri matkat ku tytöillä eikä nähty niitä kertaakaan täällä koska puhelimet ei pelaa ja me tunnetusti ollaan Lotan kanssa enempi yöeläimiä kuin tytöt nii ei aikataulut mätsänny.
Matka lähti alusta alkaen liikkeelle verrattain hikisesti. Oltiin katottu bussi millä piti päästä määrätylle aukiolle, josta meidän bussi kohti KLää lähtisi. KL:än Bussilla piti olla vartti ennen lähtöä. Katottiin sit mapsilla, että miltä pysäkiltä 151 bussi lähtee ja suunnattiin sinne. Löydettin viimein oikea pysäkki ja jäätiin odottamaan bussia. Normaali hien lisäksi kylmähiki alkoi nousemaan pintaan kun vaikutti siltä, ettei bussia näy eikä aika kohta enää riitä. Mapsin mukaan bussimatkassa menisi noin tunti eikä meillä ollu enää jäljellä kuin puolitoistatuntia ja pysäkille päässemisen jälkeen piti vielä kävellä joitain satoja metrejä suuntaan x. Kerettiin jo kuikuilla takseja kun vihdoin bussimme tuli. Päätettiin riskillä hypätä kyytiin ja toivottiin, että keretään ajoissa perille. Löysin mun puhelimesta sovelluksen jossa oli koko singaporen julkisenliikenteen kartat ja valittiin sit meidän bussin linja ja sovellus näytti GPSn avulla missä kohtaa oltiin menossa reitillä ja sen avulla tiedettiin missä piti jäädä pois. Kiitos Nokialaisille toimivasta sovelluksesta!
Nyt on siis sunnuntai 23.8 ja kello on paikallista aikaa 22.10. Lähdettiin Lotan kanssa perjantaina koulun jälkeen bussilla Malesiaan Kuala Lumpuriin. Joskus keväällä, sen jälkeen kun oltiin saatu kuulla, että lähtään Lotan kanssa Singaporeen, tuli puhetta yhden parhaan lukiokaverini Laurin kanssa aiheesta, ja kävi ilmi että hänen poikaystävänsä Jeffrey on kotoisin Kuala Lumpurista. Sovittiin jo silloin Laurin kanssa Jeffreyn pään menoksi, että jos Jeffrey on vielä Kuala Lumpurissa kun me saadaan Student’s Passit niin mennään moikkaamaan poikaa. Niinhän siinä sitten kävi, että olin yhteydessä Jeffreyn kanssa Student’s Passin saamisen jälkeen ja koska muutkin kämpän tytöt olivat suuntaamassa Kuala Lumpuriin, niin päätettiin lähteä kans. Tosin meillä Lotan kans on eri matkat ku tytöillä eikä nähty niitä kertaakaan täällä koska puhelimet ei pelaa ja me tunnetusti ollaan Lotan kanssa enempi yöeläimiä kuin tytöt nii ei aikataulut mätsänny.
Matka lähti alusta alkaen liikkeelle verrattain hikisesti. Oltiin katottu bussi millä piti päästä määrätylle aukiolle, josta meidän bussi kohti KLää lähtisi. KL:än Bussilla piti olla vartti ennen lähtöä. Katottiin sit mapsilla, että miltä pysäkiltä 151 bussi lähtee ja suunnattiin sinne. Löydettin viimein oikea pysäkki ja jäätiin odottamaan bussia. Normaali hien lisäksi kylmähiki alkoi nousemaan pintaan kun vaikutti siltä, ettei bussia näy eikä aika kohta enää riitä. Mapsin mukaan bussimatkassa menisi noin tunti eikä meillä ollu enää jäljellä kuin puolitoistatuntia ja pysäkille päässemisen jälkeen piti vielä kävellä joitain satoja metrejä suuntaan x. Kerettiin jo kuikuilla takseja kun vihdoin bussimme tuli. Päätettiin riskillä hypätä kyytiin ja toivottiin, että keretään ajoissa perille. Löysin mun puhelimesta sovelluksen jossa oli koko singaporen julkisenliikenteen kartat ja valittiin sit meidän bussin linja ja sovellus näytti GPSn avulla missä kohtaa oltiin menossa reitillä ja sen avulla tiedettiin missä piti jäädä pois. Kiitos Nokialaisille toimivasta sovelluksesta!
Paikallisbussi matkassa ei mennyt läheskään tuntia ( buu! Google maps ) ja löydettiin perille hyvissä ajoin. Käytiin siinä vielä sit kaupassa ja vessassa ja valmistauduttiin kuuden tunnin bussi matkaan. Bussi oli mukava, jonkin aikaa sitten parhaatpäivänsä nähnyt, mutta edelleen suhteellisen loistokaassa kunossa. Istuimet oli nahkaa ja mahtavan leveät. Jokaisella oli käytössään tv näyttö josta pystyi katsomaan elokuvia. Bussissa tarjoiltiin ruokaa, kaakaota, teetä, kahvia ja vettä. Ja mikä parasta koko matkan oli wifi käytössä. Raja muodollisuudet sujui meidän osalta tosi helposti: Hypättiin bussista rajalla pois ja mentiin tulliin. Koska meillä on Student’s Passit päästiin jonottamatta suoraan passin tarkastukseen ja peukalon jäljen ottoon. Siitä mentiin sit uuteen bussi aulaan josta hypättiin takasin meidän bussiin. Ajettiin taas jonkin verran ja sitten hypättiin taas bussista mentiin uuteen tulliin jossa Passit leimattin ja otettiin etusormien jäljet. Sit kassit läpivalaistiin ja taas ulos ja omaan bussiin. Siitä alkokin sit virallinen matka Malesiassa. Varmaan noin puolessa välissä matkaa bussi pysähtyi, jotta matkustajat pääsi käymään vessassa. Täällä ja Singaporessa on muuten jännää kun yleisissä vessoissa on sekä pyttyjä, että reikiä lattiassa. Yleensä Singaporessa kaksi kolmesta vessakopista sisältää pytyn, ja yksi reiän kun taas Malesiassa yksi kolmesta oli pytty ja kaksi kolmesta oli reikiä. Tilanne ei tietenkään ole tämän näköinen hienoissa ravintoloissa eikä hotelleissa tai kauppakeskuksissa. Jokatapauksessa matkalla katottiin sit pari leffaa ja koitin nukkua pahinta väsymystäni pois.
Jossain välissä heräsin siihen, että bussi eteni todella verkkaisesti ja kuski joutui jarruttamaan ja kaasuttamaan ärsyttävän nykivästi. Katselin sitten ikkunasta myöhäis illan maisemia ja näin jonkin sortin kaivoksia kaukana moottoritien takana. Jossain välissä huomasin, että tiellä oli paljon poliiseja ja kiinnitin enemmän huomiota tien tapahtumiin. Silmäni eksyivät lopulta elottomaan ruumiiseen, joka makasi verilammikon keskellä mustan muovin alla viereisellä kaistalla. Ilmeeni oli varmaan kuin peuralla ajovaloissa ja pari kertaa tuli mietittyä, että mihinkä sitä ollaankaan tultu. Loppu matka kulki nopeasti sillä tiellä ei ollut enää esteitä..
Jossain välissä heräsin siihen, että bussi eteni todella verkkaisesti ja kuski joutui jarruttamaan ja kaasuttamaan ärsyttävän nykivästi. Katselin sitten ikkunasta myöhäis illan maisemia ja näin jonkin sortin kaivoksia kaukana moottoritien takana. Jossain välissä huomasin, että tiellä oli paljon poliiseja ja kiinnitin enemmän huomiota tien tapahtumiin. Silmäni eksyivät lopulta elottomaan ruumiiseen, joka makasi verilammikon keskellä mustan muovin alla viereisellä kaistalla. Ilmeeni oli varmaan kuin peuralla ajovaloissa ja pari kertaa tuli mietittyä, että mihinkä sitä ollaankaan tultu. Loppu matka kulki nopeasti sillä tiellä ei ollut enää esteitä..
Laitoin Jeffreylle viestin, että oltiin päästy Kuala Lumpuriin ja hän aikoi lähtä suuntaamaan hotelliamme kohden niinkuin mekin teimme. Käytiin kuitenkin alkuksi 7/11:ssä nostamassa rahaa. Ei tietenkään oltu tehty Lotan kanssa minkään sortin alku tutustumista Malesiaan eikä tiedetty yhtään minkä arvoista raha oli. Nostettiin sitten 300-400 ringgittiä ja toivottiin sen riittävän. Ensimmäinen taksi, jota yritettiin ottaa pyysi matkasta 50 ringgittiä joten ei menty kyytiin. Seuraava lupasi käyttää mittaria ja matkan hinnaksi tuli lopulta noin 16 ringgittiä. Kun saatiin netti yhteys tarkastettiin kurssi ja saatiin selville että nostamamme rahat olivat euroissa 63-84 €. Yksi ringitti oli siis euroissa noin 20 senttiä.
Kerettiin sen verran olla huoneessa, että levitettiin tavarat ympäriinsä kun Jeffrey laittoikin jo viestin, että hän on hotellin alakerrassa. Menin sitten hotellin aulaan ja vastaani tuli ihanasti hymyilevä, mahtavaa englantia puhuva ja komea Jeffrey. Oli aivan mahtava nähdä häntä. Mentiin sitten meidän huoneen kautta taksiin, joka odotti jo hotellin ovella ja lähettiin syömään Chinatownin kylkeen yhdessä Jeffrey ja hänen ystävänsä Natashan kanssa. Kaksikko oli sen verran avulias, että tilasi ruoat puolestamme ja me saimme vain nauttia pöydän antimista. Tarjolla oli kana ja liha satayta -eli vartaita pähkinä kastikkeella, hunaja-BBQ chickenwingsejä, kahta eri nuudeli ruokaa, simpukka munakasta ja mausteista paistettua rauskua. Kaikki oli tosi erilaisia kuin mitä oltiin maistettu mutta samalla tosi hyvää! Varsinki Satayt ja chickenwingsit hurmasivat mun ja Lotan makunystyrät.
Syömisen jälkeen suunnattiin viereiselle baarikadulle jossa oli yhden Jeffreyn kaverin läksijäiset, sillä hän oli lähdössä takaisin Lontooseen koulun takia. Meille kävi hyvin selväksi, että paikallisilla on tapana lähteä Englantiin yliopistoon sillä eurooppalaista koulutusta arvostetaan ja siitä on myöhemmin hyötyä työnhaussa. Jopa eräs taksikuskeistamme oli käynyt koulunsa Englannissa, eläköitynyt, ja nykyisin toimi taksikuskina? En tiedä tarinan toden perää, mutta joka tapauksessa hän oli todella mukava kuski :). Baarissa oli meneillään happyhour joten tilattiin Longisland icetea drinkkejä yksi jos toinenkin. Noin kahdelta Jeffrey hommasi meille taksin ja lähdettiin erittäin väsyneinä hotelille.
Kerettiin sen verran olla huoneessa, että levitettiin tavarat ympäriinsä kun Jeffrey laittoikin jo viestin, että hän on hotellin alakerrassa. Menin sitten hotellin aulaan ja vastaani tuli ihanasti hymyilevä, mahtavaa englantia puhuva ja komea Jeffrey. Oli aivan mahtava nähdä häntä. Mentiin sitten meidän huoneen kautta taksiin, joka odotti jo hotellin ovella ja lähettiin syömään Chinatownin kylkeen yhdessä Jeffrey ja hänen ystävänsä Natashan kanssa. Kaksikko oli sen verran avulias, että tilasi ruoat puolestamme ja me saimme vain nauttia pöydän antimista. Tarjolla oli kana ja liha satayta -eli vartaita pähkinä kastikkeella, hunaja-BBQ chickenwingsejä, kahta eri nuudeli ruokaa, simpukka munakasta ja mausteista paistettua rauskua. Kaikki oli tosi erilaisia kuin mitä oltiin maistettu mutta samalla tosi hyvää! Varsinki Satayt ja chickenwingsit hurmasivat mun ja Lotan makunystyrät.
Syömisen jälkeen suunnattiin viereiselle baarikadulle jossa oli yhden Jeffreyn kaverin läksijäiset, sillä hän oli lähdössä takaisin Lontooseen koulun takia. Meille kävi hyvin selväksi, että paikallisilla on tapana lähteä Englantiin yliopistoon sillä eurooppalaista koulutusta arvostetaan ja siitä on myöhemmin hyötyä työnhaussa. Jopa eräs taksikuskeistamme oli käynyt koulunsa Englannissa, eläköitynyt, ja nykyisin toimi taksikuskina? En tiedä tarinan toden perää, mutta joka tapauksessa hän oli todella mukava kuski :). Baarissa oli meneillään happyhour joten tilattiin Longisland icetea drinkkejä yksi jos toinenkin. Noin kahdelta Jeffrey hommasi meille taksin ja lähdettiin erittäin väsyneinä hotelille.
Nukuttiin varsin pitkään x) ja sitten mentiin samalle alueelle syömään kuin edellisenä iltana ja siitä jatkettiin KLCC:lle, yhdelle isoimmista ostoskeskuksista ja Kuala Lumpurin kaiketi tunnetuimman maamerkin Twin Towersin luokse. Vaikka mulla oli kamera mukana ei oikein huvittanut kuvata joten torneista ei ole yhtään kuvaa, nautittiin vaan kokemuksesta. Pyörittiin ostarilla jonkin aikaa, mutta koska löydettiin vain lähinnä ylellisyys merkkien liikkeitä siirryttiin toiseen kauppakeskukseen. Siellä Lotta keskittyi shoppailuun kun minä tappelin puhelimen kassa, jotta saisin Jeffreyhin yhteyden sillä hän oli tulossa käymään luonamme. Lopulta turhien datapaketti ostosten jälkeen pyysin apua vieressä istuvalta naiselta ja hän yritti ensin saada kanssani selkoa datapaketin käyttöönotto ohjeista, mutta lopulta vain lainasi puhelintaan minulle. Epäonnekseni valitsin aluksi Jeffreyn kotinumeron ja juttelin sitten arvaamattani hänen pikkuveljensä kanssa. Seuraavaksi soitin Jeffreyn numeroon, muuta sekään ei onnistunut. Jeffreyllä kai aukesi puhelu taskussa eikä puhelimesta kuulunut muuta kuin satunnaista ääntä.
Lopulta Jeffrey onneksi soitti minulle ja saatiin sovittua, että hän tulee luoksemme. Naisen kaksi kaveria liittyi siihen seuraamaan tilannetta ja kävi ilmi, että yksi tytöistä oli suomi fani ja hän oli vasta käynyt Rovaniemellä :D ! Kiireinen Jeffreykin ennätti luoksemme ja syötiin yhdessä froyoa ja autettiin häntä valitsemaan kravaatti, koska hänellä oli illalla vielä luvassa koulun illallinen jonne täytyi pukeutua koulun väreihin. Jeffrey yritti neuvoa meille tien edullisempaan ostoskeskukseen, muuta tietenkään reitti ei jäänyt mieleemme. Kun Jeffrey lähti koitettiin ottaa Lotan kanssa suunnaksi Pavilion ostoskeskus. Jouduttiin kysymään noin kuudelta ihmiseltä reittiä ostarille eikä siltikään löydetty perille.
Pysähdyttiin jossain välissä ottamaan kuvia kivan näköiselle aukiolle kun Kuala Lumpurin toinen puoli taas näytti kasvonsa. Suht lähellä meitä oli eloisa nuoriso porukka. Porukan ‘päähahmo’ oli arvioltani noin 15 vuotias poika jonka toisen silmän ala puolelle oli tatuoitu suuri musta kyynel ja hänen jalkansa oli hakattu aivan kamalaan kuntoon. Jalat olivat täynnä pahan näköisä mustelmia ja haavoja ja hänellä näytti olevan hankaluuksia kävellä. Emme jääneet siihen pitkäksi aikaa vaan menimme kysymään kahdelta ystävällisen ja nuoren näköiseltä valokuvaaja pojalta neuvoa ostarille. He saattoivat meidät Sky Walkille, jota pitkin pääsimme Pavillioniin. Pojat olivat Kuala Lumpurissa valokuvaus reissulla ja opiskelivat Collegessa tavoitellen koulupaikkaa NUSsista :) hauska sattuma.
Lopulta Jeffrey onneksi soitti minulle ja saatiin sovittua, että hän tulee luoksemme. Naisen kaksi kaveria liittyi siihen seuraamaan tilannetta ja kävi ilmi, että yksi tytöistä oli suomi fani ja hän oli vasta käynyt Rovaniemellä :D ! Kiireinen Jeffreykin ennätti luoksemme ja syötiin yhdessä froyoa ja autettiin häntä valitsemaan kravaatti, koska hänellä oli illalla vielä luvassa koulun illallinen jonne täytyi pukeutua koulun väreihin. Jeffrey yritti neuvoa meille tien edullisempaan ostoskeskukseen, muuta tietenkään reitti ei jäänyt mieleemme. Kun Jeffrey lähti koitettiin ottaa Lotan kanssa suunnaksi Pavilion ostoskeskus. Jouduttiin kysymään noin kuudelta ihmiseltä reittiä ostarille eikä siltikään löydetty perille.
Pysähdyttiin jossain välissä ottamaan kuvia kivan näköiselle aukiolle kun Kuala Lumpurin toinen puoli taas näytti kasvonsa. Suht lähellä meitä oli eloisa nuoriso porukka. Porukan ‘päähahmo’ oli arvioltani noin 15 vuotias poika jonka toisen silmän ala puolelle oli tatuoitu suuri musta kyynel ja hänen jalkansa oli hakattu aivan kamalaan kuntoon. Jalat olivat täynnä pahan näköisä mustelmia ja haavoja ja hänellä näytti olevan hankaluuksia kävellä. Emme jääneet siihen pitkäksi aikaa vaan menimme kysymään kahdelta ystävällisen ja nuoren näköiseltä valokuvaaja pojalta neuvoa ostarille. He saattoivat meidät Sky Walkille, jota pitkin pääsimme Pavillioniin. Pojat olivat Kuala Lumpurissa valokuvaus reissulla ja opiskelivat Collegessa tavoitellen koulupaikkaa NUSsista :) hauska sattuma.
Vietettiin sitten loppu päivä Pavillionissa kauppoja kierrellen, mutta koska oltiin niin väsyneitä ei juuri jaksettu koetella vaatteita, eikä oikein mitään muutakaan. Käppäiltiin sitten vain ympäriinsä ja ainuat ostokset taisivat olla kosmetiikka liikkeestä. Kello oli jo noin kymmenen kun päätettiin palata takaisin hotellille. Koska ostoskeskuksen ympärillä oli paljon turisteja taksikuskit pyysivät hurjia summia hotellille viennistä eivätkä he suostuneet käyttämään mittareita. Avulias paikallinen mies kehotti meitä ottamaan bussin kadun toiselta puolelta ja jäämään pysäkillä x, jonka nimeä en muista ja kävelemään siitä hotellille. Pidettiin ajatusta hyvänä ja hypättiin bussin kyytiin ennekuin tajuttiin, että ajatus oli pahempi kuin huono.
Oltiin aivan iloisina bussissa kun tajuttiin ettei KLlän joukkoliikenne ollutkaan aivan Singaporen tasoa, eikä mistään voinut pysyä kärryillä siitä missä mennään. Tarkoituksena oli jäädä pois Chinatownissa, joten ajateltiin että kyllähän me se huomataan. Bussi eteni spiraalimaisesti ympyrää hiljalleen pois päin keskustasta. Muutama pysäkki meidän jälkeen bussiin nousi nuorehko mies, joka ei vaikuttanut olevan täysissä järjissään. Seisoimme Lotan kanssa bussin keskellä pyörätuoli/lastenratas kohdassa ja tyyppi tuli istumaan ensimmäiseen penkkirivistöön aivan Lotan niskan taakse. Sitten hän riemastui kun näki blondeja valkoihoisia tyttöjä ja alkoi mussuttamaan purukumia aivan Lotan korvan vieressä ja lauloi ihme lauluja, huuteli jotain ja nauroi todella räkäisesti. Kukaan muu ei ollu lähellämme vaikka bussi oli aivan täynnä ja kaikki tuntuivat luovan katseita meidän suuntaan kun se mies alkoi lauleskelemaan. Jotku toiset pojat bussin etuosassa nauroivat räkäisesti, muuta muut matkustajat katsoivat meitä lähinnä myötätuntoisesti.
Lopulta edessäni ollut Jack Sparrow- wiban omaava hipsteri huusi laulaja miehelle jotain ja koko bussi hiljeni kuuntelemaan. Meillä ei ole hajua siitä, mitä hän sanoi, mutta käski laulaja varmaan lopettamaan sillä hän vaikeni sen jälkeen. Meillä oli Lotan kanssa kamala jännityskakka housussa ja kirottiin siinä suomeksi ääneen hermostuneesti nauraen, että mihin helkkariin mentiin päämme tunkemaan. Naapurusto alkoi näyttämään siltä, ettei uskallettu vaan hypätä enää bussista pois varsinkaan kun meillä ei ollut mitään hajua siitä missä olimme.
Yht’äkkiä laulaja taas virkosi ja alkoi kovaan ääneen laulamaan/huutamaan/nauramaan jotain ja tunsin vaan kun Lotta säikähti takanani ja jännittyi valmiustilaan. Mietittiin siinä sitten suunnitelmia minne pitää lyödä/potkia/ juosta jos tarve sellaista vaatii. Edessäni istuva mies puuttui jälleen tilanteeseen ja komensi miehen hiljaiseksi. Seuraavalla pysäkillä hän sekä huutelija ja melkein kaikki muutkin matkustajat lähtivät ja saimme hiukan tilaa ympärillemme. Kirottiin taas vaiheeksi tyhmyyttämme kunnes huomasin bussin hidastavan ja näin hotellin jonka edessä oli muuan taksi. Päätettiin sitten hypätä bussista ja ottaa taksi hotellille maksoi mitä maksoi. Tingittiin hintaa hiukan alaspäin ja hypättiin taksin kyytiin. Kuljettaja kysyi miten ihmeessä olimme eksyneet, turisteille vaaralliselle, huonolle alueelle. Sitä mekin ihmettelimme, onneksi onnellisina turvallisessa taksissa. Onnen tunne ei kuitenkaan kestänyt kauhean kauaa koska jälki järkytys iski päälle ja kyyneleet tuppas silmäkulmaan kun jännitys alkoi purkautumaan. Miten hölmö sitä osaakaan välillä olla kun menee vieraassa suurkaupungissa bussiin, jonka määränpäästä ei tiedä ilman toimivaa puhelinta tai karttaa tai mies seuraa??!!
Hengähdettiin sitten hotellilla hetki, joka jälkeen otettiin säikkyinä taksi jälleen ruoka alueelle. Syötiin siellä, vaikkei ruoka kauheasti maittanut, yritettiin kuitenkin koska myöhemmin oltiin sovittu Jeffreyn kanssa, että mennään yhdelle uudelle clubille juhlimaan hänen ja hänen kavereiden kanssa. Oltiin taas kamalan säikkyjä taksia ottaessamme ja tuntu että Kuala Lumpurin äänimaailma on maailman äänekäin, pelottavin ja uhkaavin. Lopulta yksi mukava taksikuski suostui ottamaan meidän kyytiin sillä hinnalla, mitä me hälle tarjottiin ja lähettiin kohti clubia. Osotteessa, joka saatin Jeffreyltä ei ollu talon numeroa ja koska clubi oli uusi ei taksikuski tienny missä se oli. Ku oltiin ajettu hetki huomasin että osotteen perässä luki The Intermark ja kysyin siitä kuskilta. Satuttiin olemaan just sen rakennuksen kohalla ja päätettiin jäädä pois taksista sillä Intermark ympäristöineen näytti aivan turvalliselta. Just ku hypättiin taksista Jeffrey tuliki jo meitä vastaan ja hän saattoi meidät sitten sisälle baariin. Baariin piti olla pukeutunut asianmukaisesti ja se oli oikeasti K23, muuta jos tunsi oikeita ihmisiä ja nimi oli listalla pääsi sisään nuorempikin. Jeffreyn porukalla oli oma pöytä varattuna ja siinä oli vodka ja viskipulloja, mehuja ja jäitä. Tehtiin siitä sitten itellemme juomat ja fiilisteltiin hyvää musiikkia joka oli KOVALLA. Puhuminen oli aikalailla mahdotonta joten hytkyttiin musiikin tahdissa aikamme ennenkuin tanssijalka aloi viedä. En tiedä paljonko pöydällä olleet juomat maksoivat tai kuka ne maksoi, mutta myöhemmin tiskiltä tilatessamme yksi drinkki/ muu juoma maksoi noin 25 riggittiä eli noin 5,25 €. Vaikka tupakan tuoksu tarttui hiuksiin kaikkialla polttavien ihmisten takia, ilta clubilla oli todella hauska.
Tänään herättyämme lähdettiin syömisen jälkeen Chinatownin kauppakujille ja ihasteltiin menoa. Lotta löysi itselleen laukun ja minä ostin taiteilijan maalaaman Reetta julisteen :D ! Laitan siitä kuvan sitten kun ollaan päästy takaisin Singaporeen. Jatkettiin kävelyä ja päädyttiin Central Markettiin eli Pasar Seniin, joka oli kuin paikallinen kauppahalli. Myyjät eivät olleet läheskään yhtä agressivisia kuin Chinatownissa. Pasar Senissä oli tosi kauniita silkkihuiveja, haarem housuja, intia- ja arabi tyylisiä mekkoja, paitoja, huiveja, housuja, kenkiä, astioita ja antiikkia. Ei ostettu mitään suurempaan vaan lähinnä vain nautittiin värikirjosta. Jossain välissä kiertelyä päädyttiin kalajalkahoitoon joka kustansi noin 2€ ja kesti viisitoista minuuttia. Siinä jalat laitettiin altaaseen joka oli täynnä kaloja, jotka sitten alkoivat ‘näykkiä’ ihoa syöden kuollutta ihoa, bakteereita ja muuta jaloista irtoavaa möhnää x). Kaikkein kamalinta oli laittaa jalat veteen, koska kalat tulivat suu auki veden pintaan nähdessään jalan! Rohkeutta kerättyämme laitettiin sitten jalat altaaseen ja monet monet kalat kävivät jalkojemme kimppuun. Lottaa pelotti joten hän huusi aikalailla :’D! ‘Näykkiminen’ ei sattunu mutta kutitti ja pisteli hiukan välillä. Kaikki jalan hermot tuntu jotenkin kamalan herkiltä ja teki koko ajan mieli nostaa jalat pois altaasta. ,
Lopulta edessäni ollut Jack Sparrow- wiban omaava hipsteri huusi laulaja miehelle jotain ja koko bussi hiljeni kuuntelemaan. Meillä ei ole hajua siitä, mitä hän sanoi, mutta käski laulaja varmaan lopettamaan sillä hän vaikeni sen jälkeen. Meillä oli Lotan kanssa kamala jännityskakka housussa ja kirottiin siinä suomeksi ääneen hermostuneesti nauraen, että mihin helkkariin mentiin päämme tunkemaan. Naapurusto alkoi näyttämään siltä, ettei uskallettu vaan hypätä enää bussista pois varsinkaan kun meillä ei ollut mitään hajua siitä missä olimme.
Yht’äkkiä laulaja taas virkosi ja alkoi kovaan ääneen laulamaan/huutamaan/nauramaan jotain ja tunsin vaan kun Lotta säikähti takanani ja jännittyi valmiustilaan. Mietittiin siinä sitten suunnitelmia minne pitää lyödä/potkia/ juosta jos tarve sellaista vaatii. Edessäni istuva mies puuttui jälleen tilanteeseen ja komensi miehen hiljaiseksi. Seuraavalla pysäkillä hän sekä huutelija ja melkein kaikki muutkin matkustajat lähtivät ja saimme hiukan tilaa ympärillemme. Kirottiin taas vaiheeksi tyhmyyttämme kunnes huomasin bussin hidastavan ja näin hotellin jonka edessä oli muuan taksi. Päätettiin sitten hypätä bussista ja ottaa taksi hotellille maksoi mitä maksoi. Tingittiin hintaa hiukan alaspäin ja hypättiin taksin kyytiin. Kuljettaja kysyi miten ihmeessä olimme eksyneet, turisteille vaaralliselle, huonolle alueelle. Sitä mekin ihmettelimme, onneksi onnellisina turvallisessa taksissa. Onnen tunne ei kuitenkaan kestänyt kauhean kauaa koska jälki järkytys iski päälle ja kyyneleet tuppas silmäkulmaan kun jännitys alkoi purkautumaan. Miten hölmö sitä osaakaan välillä olla kun menee vieraassa suurkaupungissa bussiin, jonka määränpäästä ei tiedä ilman toimivaa puhelinta tai karttaa tai mies seuraa??!!
Hengähdettiin sitten hotellilla hetki, joka jälkeen otettiin säikkyinä taksi jälleen ruoka alueelle. Syötiin siellä, vaikkei ruoka kauheasti maittanut, yritettiin kuitenkin koska myöhemmin oltiin sovittu Jeffreyn kanssa, että mennään yhdelle uudelle clubille juhlimaan hänen ja hänen kavereiden kanssa. Oltiin taas kamalan säikkyjä taksia ottaessamme ja tuntu että Kuala Lumpurin äänimaailma on maailman äänekäin, pelottavin ja uhkaavin. Lopulta yksi mukava taksikuski suostui ottamaan meidän kyytiin sillä hinnalla, mitä me hälle tarjottiin ja lähettiin kohti clubia. Osotteessa, joka saatin Jeffreyltä ei ollu talon numeroa ja koska clubi oli uusi ei taksikuski tienny missä se oli. Ku oltiin ajettu hetki huomasin että osotteen perässä luki The Intermark ja kysyin siitä kuskilta. Satuttiin olemaan just sen rakennuksen kohalla ja päätettiin jäädä pois taksista sillä Intermark ympäristöineen näytti aivan turvalliselta. Just ku hypättiin taksista Jeffrey tuliki jo meitä vastaan ja hän saattoi meidät sitten sisälle baariin. Baariin piti olla pukeutunut asianmukaisesti ja se oli oikeasti K23, muuta jos tunsi oikeita ihmisiä ja nimi oli listalla pääsi sisään nuorempikin. Jeffreyn porukalla oli oma pöytä varattuna ja siinä oli vodka ja viskipulloja, mehuja ja jäitä. Tehtiin siitä sitten itellemme juomat ja fiilisteltiin hyvää musiikkia joka oli KOVALLA. Puhuminen oli aikalailla mahdotonta joten hytkyttiin musiikin tahdissa aikamme ennenkuin tanssijalka aloi viedä. En tiedä paljonko pöydällä olleet juomat maksoivat tai kuka ne maksoi, mutta myöhemmin tiskiltä tilatessamme yksi drinkki/ muu juoma maksoi noin 25 riggittiä eli noin 5,25 €. Vaikka tupakan tuoksu tarttui hiuksiin kaikkialla polttavien ihmisten takia, ilta clubilla oli todella hauska.
Tänään herättyämme lähdettiin syömisen jälkeen Chinatownin kauppakujille ja ihasteltiin menoa. Lotta löysi itselleen laukun ja minä ostin taiteilijan maalaaman Reetta julisteen :D ! Laitan siitä kuvan sitten kun ollaan päästy takaisin Singaporeen. Jatkettiin kävelyä ja päädyttiin Central Markettiin eli Pasar Seniin, joka oli kuin paikallinen kauppahalli. Myyjät eivät olleet läheskään yhtä agressivisia kuin Chinatownissa. Pasar Senissä oli tosi kauniita silkkihuiveja, haarem housuja, intia- ja arabi tyylisiä mekkoja, paitoja, huiveja, housuja, kenkiä, astioita ja antiikkia. Ei ostettu mitään suurempaan vaan lähinnä vain nautittiin värikirjosta. Jossain välissä kiertelyä päädyttiin kalajalkahoitoon joka kustansi noin 2€ ja kesti viisitoista minuuttia. Siinä jalat laitettiin altaaseen joka oli täynnä kaloja, jotka sitten alkoivat ‘näykkiä’ ihoa syöden kuollutta ihoa, bakteereita ja muuta jaloista irtoavaa möhnää x). Kaikkein kamalinta oli laittaa jalat veteen, koska kalat tulivat suu auki veden pintaan nähdessään jalan! Rohkeutta kerättyämme laitettiin sitten jalat altaaseen ja monet monet kalat kävivät jalkojemme kimppuun. Lottaa pelotti joten hän huusi aikalailla :’D! ‘Näykkiminen’ ei sattunu mutta kutitti ja pisteli hiukan välillä. Kaikki jalan hermot tuntu jotenkin kamalan herkiltä ja teki koko ajan mieli nostaa jalat pois altaasta. ,
Pasarin jälkeen otettiin suunnaksi Sultan Abdul Samad Building, jonka piti olla aivan lähistöllä. Kysyttiin tietä Pasarin vartijalta ja lähdettiin matkaan. Heti aluksi meidän täytyi mennä hämärän näköistä tietä pitkin, että päästäisiin päätielle ja kun pysähdyttiin ottamaan kuvaa kadusta muuan mies alkoi huutelemaan meille ja lähti meitä kohden. Siihen jäi kuvan otot ja selkäpiitä karmien pingottiin pää kolmantena jalkana päätielle. Seuraava vaaran tuntuinen tilanne ei ollut kaukana kun oltiin ylittämässä tietä ja Lotta kysyi keskellä tietä vastaan tulevalta perheeltä suuntaa kun tieltä tuli kamalaa vauhtia auto, jota Lotta ei ollu huomannu ja joutui lopulta tosissaan juoksemaan sen alta. Täällä autot eivät juuri väistä vaikka näkisivät jonkun ylittävän tietä, täällä ei oikeastaan käytetä suojateitä vaan kaikki ylittää tien mistä sattuu silloin kun näkevät tilanteen sopivaksi. Sen säikähdyksen keskellä Singaporen tiukat tienylitys säännöt tuntu harvinaisen mukavilta.
.
,
.
,
Sultan Abdul Samad Building oli onneksi jo hiukan turisti aluetta ja nähtiin muitakin länsimaalaisia. Napattiin muutama kuva ja ihasteltiin rakennusta. Jatkettiin taas eteenpäin ja nähtiin jo etäältä Masjid Negara - Itä-Aasian suurin moskeija. Käveltiin moskeijaa kohti, sillä se oli hotelli matkan varrella. Mentiin sitten lähemmin tutustumaan moskeijaan, se oli kuitenkin jo kiinni yleisöltä emmekä olisi muutenkaan täyttäneet vaatetus kriteereitä. Sieltä olisi kyllä saanu kaavut ja huivit lainaan, mutta kello oli tosiaan jo liikaa. Koitetiin sitten ottaa portilta kuvaa moskeijasta kun porttien sisäpuolelta tuli mies joka neuvoi, että voidaan ottaa kuva myös porttien sisäpuolelta kunhan ei mennä itse moskeijaan. Mies oli kovin juttelevainen ja kävi ilmi, että hän oli ollut vuosia Tukholmassa Skanskalla räjäytys insinöörinä rakentamassa jotain tunnelia. Hän oli käynyt myös Helsingissä joskus -80 luvulla ja nykyisin eli reppureissaajan elämää kiertäen maailmaa. Nyt hän kuitenkin oli kotona ja auttoi ihmisiä moskejalla ennekuin lähtisi seuraavalle reissulleen. Lopuksi hän vielä neuvoi meille tien hyvälle ruokapaikalle, mutta koska olimme jo sen verran väsyneitä päätettiin syödä jossain hotellin vieressä.
Mentiin laiskoina meidän hotellin viereisen hotellin ravintolaan ja yllätykseksemme vähästä asiakas määrästä huolimatta ruoka oli aivan mahtavaa ja palvelu pelasi. Tilasin rosmariini lammasta ja perunamuussia. Oi että! Lotta otti paistettua kanaa, välimeren couscousia ja tzazikia. Oltiin väsymyksestä huolimatta aivan onnessamme ja päätettiin ottaa jälkiruokaakin, koska piti saada rahat käytettyä. Napattiin siis vielä noin kahden euron mustikkajuustokakkua ja porkkanaleivosta. Ku oltiin sitten lähtemässä yksi ravintolan tarjoilijoista tuli kysymään josko haluttais että meistä otetaan polaroid kuva sellaselle maailman kartalle, joka niillä oli yhdellä seinällä. Suostuttiin tottakai ja sillä välillä ku Lotta kävi vessassa sen ravintolan viisi työntekijää yritti arvuutella mistä me ollaan kotosin. Ne arvaili eka et USAsta, Australiasta, Englannista ja että ei ainakaan mistään Euroopasta :D. Nauroin sit vaa et nyt menee niin pahasti pieleen, että pakko auttaa ja näytin suomea ja kerroin että ollaan täältä. Ne yllätty aika paljon ja naureskeli sit kans vaa :D . Otettiin sit se kuva kirjotettiin siihe jottain ja laitettiin se seinälle. Päätettiin Lotan kans, et syödään siellä huomennaki koska sieltä sai niin hyvää perunamuussia x)
Kuala Lumpur oli erilainen ja ennenkaikkea silmiä avaava kokemus. Kaupunki oli ihana kun tiesi minne oli menossa ja miten, ja varsinkin kun oli insider mukana se oli suorastaan mahtava. Kulttuurshokki tuntui täällä selvästi vahvempana verrattuna Singaporeen, joka Kuala Lumpurin rinnalla nyt vaikuttaa hiukan lattealta, muuta ehdottomasti turvallisemmalta ja rauhallisemmalta. Jos nämä kaupungit ois kappaleita niin Kuala Lumpur olisi joku sykkivä basson täytteinen klubi biisi, kun Singapore taas olisi hillitysti etenevä smooth jazz biisi. Molemmat hyviä tavallaan, mutta täysin eri viboilla varustettuna.
Kuala Lumpur, joka muuten tarkoittaa mutaista joensuuta, plussat ja miinukset
+Halpa
+Hyvä ruoka
+Eloisa
+Hyvät Baarit
+Hyvät clubit
+Hyvä musiikki
+Hyvin ja ymmärrettävää englantia puhuvat kansalaiset
+Ystävälliset ihmiset
+Avuliaat ihmiset
+Ilmasto oli jotenki ehkä viileempi/kuivempi kuin Singaporessa? Oli virkistävää kun ei ollu kokoajan soija päälllä
-Huonot liikkumis mahdollisuudet taksia lukuun ottamatta
-Kiskuri taksit
-Perään huutelevat tuijottavat miehet
-Vaarallinen yksinään matkustaville naisturisteille
-Vaarallinen tie kulttuuri
-Ruuhkainen liikenne
-Tupakoiminen sallittu kaikkialla, myös hotelli huoneissa ja käytävillä baareista puhumattakaan
-Likainen verrattuna Singaporeen . joka hiukan lisäsi iltaisin pelottavuutta
-Pelottava
-Täytyy täsmälleen tietää minne menee
-Täytyy kokoajan olla varuillaan
Huomenna ois tarkotus käydä vielä jalkahieronnassa ennen lähtöä, muuta saa nähdä herätäänkö tarpeeksi ajoissa. Tarkotus on kuitenki, että ku uus vikko alkaa, ettei olla väsyneitä viikonlopun seikkailuista huolimatta.
Lyhyt koulu päivitys tähän loppuun vielä, että kurssit on tosiaan käynnistyny. Transportationissa käydään läpi eri teiden mioituksia, nopeusrajoitusten määrittelyitä ja mutkien kaarevuuksia. Infrastructure and The evironmentissä on muodostettu ryhmät jotka on tehny ryhmäesittelyt opettajalle ja laittanu ylös pari infra ongelmaa jotka tarvis ratkaisua. Integrated Infastructure kurssilla ryhmille on jaettu aihe alueita joiden yksityis kohdat täytyy tutkia ja myöhemmin opettaa muille. Meidän ryhmän aihe on moottoritie / juna sillat ja tunnelit. Mun tehtävänä on ollu ottaa selvää ko. siltojen ja tunneleiden rakentamisessa käytettävistä standardeistä kun taas Lotta on tutkinu olemassa olevia esimerkkejä ja koittanu löytää toimivimmat toteutustavat. Muilla oli mm. hinta arvio, osat, rakenteet. Ensimmäinen syyskuuta meil on sitten moottoritie siltojen ja -tunneleiden rakentamisen presentaatio. Aivan niinku oltaisi oikeita insinöörejä.
Kuala Lumpur, joka muuten tarkoittaa mutaista joensuuta, plussat ja miinukset
+Halpa
+Hyvä ruoka
+Eloisa
+Hyvät Baarit
+Hyvät clubit
+Hyvä musiikki
+Hyvin ja ymmärrettävää englantia puhuvat kansalaiset
+Ystävälliset ihmiset
+Avuliaat ihmiset
+Ilmasto oli jotenki ehkä viileempi/kuivempi kuin Singaporessa? Oli virkistävää kun ei ollu kokoajan soija päälllä
-Huonot liikkumis mahdollisuudet taksia lukuun ottamatta
-Kiskuri taksit
-Perään huutelevat tuijottavat miehet
-Vaarallinen yksinään matkustaville naisturisteille
-Vaarallinen tie kulttuuri
-Ruuhkainen liikenne
-Tupakoiminen sallittu kaikkialla, myös hotelli huoneissa ja käytävillä baareista puhumattakaan
-Likainen verrattuna Singaporeen . joka hiukan lisäsi iltaisin pelottavuutta
-Pelottava
-Täytyy täsmälleen tietää minne menee
-Täytyy kokoajan olla varuillaan
Huomenna ois tarkotus käydä vielä jalkahieronnassa ennen lähtöä, muuta saa nähdä herätäänkö tarpeeksi ajoissa. Tarkotus on kuitenki, että ku uus vikko alkaa, ettei olla väsyneitä viikonlopun seikkailuista huolimatta.
Lyhyt koulu päivitys tähän loppuun vielä, että kurssit on tosiaan käynnistyny. Transportationissa käydään läpi eri teiden mioituksia, nopeusrajoitusten määrittelyitä ja mutkien kaarevuuksia. Infrastructure and The evironmentissä on muodostettu ryhmät jotka on tehny ryhmäesittelyt opettajalle ja laittanu ylös pari infra ongelmaa jotka tarvis ratkaisua. Integrated Infastructure kurssilla ryhmille on jaettu aihe alueita joiden yksityis kohdat täytyy tutkia ja myöhemmin opettaa muille. Meidän ryhmän aihe on moottoritie / juna sillat ja tunnelit. Mun tehtävänä on ollu ottaa selvää ko. siltojen ja tunneleiden rakentamisessa käytettävistä standardeistä kun taas Lotta on tutkinu olemassa olevia esimerkkejä ja koittanu löytää toimivimmat toteutustavat. Muilla oli mm. hinta arvio, osat, rakenteet. Ensimmäinen syyskuuta meil on sitten moottoritie siltojen ja -tunneleiden rakentamisen presentaatio. Aivan niinku oltaisi oikeita insinöörejä.
Hyvää yötä kaikille!
P.s. Aijomme palata vielä Kuala Lumpuriin, muuta päätimme ottaa ensikerralla miehiä mukaan.