Heipä hei jälleen kaikille!
Viime postauksen jälkeen kaiken näköistä on taas sattunut ja tapahtunut.
Aloitetaan siis Lauantaista, jo tuttuun tapaan nukuin suhteellisen pitkään, ensi kertaa kunnolla siinä baybedissä ja heräsin siihen kun kämppäämme oltiin kannettu sängynrunko ja lisäpatja. Kaikki muut olivat jo kovassa järjestelyn touhussa kun astuin unisin silmin makkarista olkkariin. Uusi sänkyjärjestely oli jo keretty mietitty valmiiksi ja se vaikutti mielestäni hyvältä. Muutoksia tehtäisiin niin, että puusohva jolla olin nukkunut siirrettäisiin olohuoneeseen, kaksi sängyn runkoa siirrettäisiin huoneeseen jossa olimme Lotan kanssa nukkuneet. Vanha nuhjuinen sohva olohuoneesta siirrettäisiin kakkos makkariin ja sohva avattaisiin sängyksi, jonka päälle laitettaisiin isoimman makkarin sängyn petauspatja. Lotan entinen patja siirretään toiseen sängyn rungoista ja uusi patja viedään isoimman makkarin lattialle, koska Henna aikoo nukkua siinä sen jälkeen kun Tapani saapuu. Järjestys on siis sunnuntain jälkeen tämä: Isomakkari : Johanna + Nina + Henna, kakkos makkari: Reetta + Lotta ja kolmas makkari: Tapani + tyhjä sänky.
Järjestyksen muuttamisen ja huoneen vaihdon jälkeen madeltiin Lotan kanssa uutta ruokapaikkaa kohti, joka osottautui tosi hyväksi! Ruoan päälle haettiin jätskiä paikasta, jossa oli hulluna kaikkia eri makuja. Olin tylsä ja otin vaa Cookies'n creamin mutta Lotta uskaltautui maistamaan jädeä nimeltä Love potion <3 molemmat oli joka tapauksessa hyviä. Siitä sit mentiin, sekalaista tavaraa myyvän, halvan kaupan kautta takasin kämpille ja katottiin vaan yhtä jännitys leffaa ja mentiin suht hyvissä ajoin nukkumaan, koska tiedettiin et sunnuntaina tulee olemaan raskas päivä :).
Viime postauksen jälkeen kaiken näköistä on taas sattunut ja tapahtunut.
Aloitetaan siis Lauantaista, jo tuttuun tapaan nukuin suhteellisen pitkään, ensi kertaa kunnolla siinä baybedissä ja heräsin siihen kun kämppäämme oltiin kannettu sängynrunko ja lisäpatja. Kaikki muut olivat jo kovassa järjestelyn touhussa kun astuin unisin silmin makkarista olkkariin. Uusi sänkyjärjestely oli jo keretty mietitty valmiiksi ja se vaikutti mielestäni hyvältä. Muutoksia tehtäisiin niin, että puusohva jolla olin nukkunut siirrettäisiin olohuoneeseen, kaksi sängyn runkoa siirrettäisiin huoneeseen jossa olimme Lotan kanssa nukkuneet. Vanha nuhjuinen sohva olohuoneesta siirrettäisiin kakkos makkariin ja sohva avattaisiin sängyksi, jonka päälle laitettaisiin isoimman makkarin sängyn petauspatja. Lotan entinen patja siirretään toiseen sängyn rungoista ja uusi patja viedään isoimman makkarin lattialle, koska Henna aikoo nukkua siinä sen jälkeen kun Tapani saapuu. Järjestys on siis sunnuntain jälkeen tämä: Isomakkari : Johanna + Nina + Henna, kakkos makkari: Reetta + Lotta ja kolmas makkari: Tapani + tyhjä sänky.
Järjestyksen muuttamisen ja huoneen vaihdon jälkeen madeltiin Lotan kanssa uutta ruokapaikkaa kohti, joka osottautui tosi hyväksi! Ruoan päälle haettiin jätskiä paikasta, jossa oli hulluna kaikkia eri makuja. Olin tylsä ja otin vaa Cookies'n creamin mutta Lotta uskaltautui maistamaan jädeä nimeltä Love potion <3 molemmat oli joka tapauksessa hyviä. Siitä sit mentiin, sekalaista tavaraa myyvän, halvan kaupan kautta takasin kämpille ja katottiin vaan yhtä jännitys leffaa ja mentiin suht hyvissä ajoin nukkumaan, koska tiedettiin et sunnuntaina tulee olemaan raskas päivä :).
Sunnuntai ( 9.8 ) oli siis Singaporen 50 vuotis itsenäisyyspäivä ja luvassa oli melkoset kekkerit. Lähettiin noin kymmenen aikaan suuntaamaan MRTllä, joka oli koko päivän kaikille ilmainen, kohti Marina Baytä, sillä kahdeltatoista oli luvassa hornetlento esitys. Mentiin Marina Bay Sandsin ostoskeskuksen katolle odottamaan lentoja ja kun lennot alko aavistus siitä, ettei nähtäisi lentoja, koska oltiin väärällä puolella Marina Bay Sandsia, kävi toteen. Koitettiin sit mennä aivan kyseisen kattotasanteen päähän ja sieltä nähtiinkin hiukan, mutta YouTube taitaa tarjota huomattavasti paremmat näkymät lennoista kuin mitä me näimme. Spottimme oli kuitenkin niin hyvä, että ajattelimme pitää sen iltaan asti, jotta voisimme katsoa siitä illan yli lennot ja ilotulitukset. Seuraamme oli liittynyt myös moni muu suomalainen vaihtari ja kärsittiin yhdessä mahdottomista helteistä hienoissa maisemissa.
Jossain välissä vartija tuli häätämään kaikki kattotasanteelta ja ristiriitaisten ohjeiden saattelemana lähdettiin valumaan kohti kauppakeskusta. Katolta poistumisen aikana saatiin kokea ensimakua illan tulevista ruuhkista. Katolta poistuttiin niin, että ensin laskeuduttiin pitkiä liukuportaita välitasanteelle, jota reunustivat lasi kaiteet / aidat, välitasanteelta taas johti liukuportaat alas kauppakeskuksen ostos tasanteelle. Jostain syystä alemmat, ja lyhyemmät, liukuportaat lakkasivat pyörimästä ja ihmisten täytyi kävellä ne alas. Ihmisiä poistui siis välitasanteelta hitaampaa kuin mitä sinne pitkistä liukuportaista saapui. Muuan mies alkoi sitten karjumaan kovaan ääneen kohti ylempiä liukuportaita, vaikeasti ymmärrettävällä englannilla, että pysäyttäkää liukuportaat. Jonkin aikaa meni ennenkuin liukuportaat todella pysähtyivät ja ihmisiä kerkesi jo kasaantua välitasanteelle. Mitään suurta vaaraa ei kuitenkaan tapahtunut, mutta jos ylempiä liukuportaita ei olisi pysäytetty jotain olisi voinut sattua.
Jossain välissä vartija tuli häätämään kaikki kattotasanteelta ja ristiriitaisten ohjeiden saattelemana lähdettiin valumaan kohti kauppakeskusta. Katolta poistumisen aikana saatiin kokea ensimakua illan tulevista ruuhkista. Katolta poistuttiin niin, että ensin laskeuduttiin pitkiä liukuportaita välitasanteelle, jota reunustivat lasi kaiteet / aidat, välitasanteelta taas johti liukuportaat alas kauppakeskuksen ostos tasanteelle. Jostain syystä alemmat, ja lyhyemmät, liukuportaat lakkasivat pyörimästä ja ihmisten täytyi kävellä ne alas. Ihmisiä poistui siis välitasanteelta hitaampaa kuin mitä sinne pitkistä liukuportaista saapui. Muuan mies alkoi sitten karjumaan kovaan ääneen kohti ylempiä liukuportaita, vaikeasti ymmärrettävällä englannilla, että pysäyttäkää liukuportaat. Jonkin aikaa meni ennenkuin liukuportaat todella pysähtyivät ja ihmisiä kerkesi jo kasaantua välitasanteelle. Mitään suurta vaaraa ei kuitenkaan tapahtunut, mutta jos ylempiä liukuportaita ei olisi pysäytetty jotain olisi voinut sattua.
Liukuporras episodin jälkeen me mentiin Lotan kanssa muiden suomalaisten mukana kun muut kämpän tytöt suuntasivat toisaalle. Käytiin parissa liikkeessä ja vessassa, kun taas osa porukkaa suuntasi hakemaan ruokaa. Kauppakeskuksessa oli aivan JÄRJETTÖMÄN paljon ihmisiä ja välillä aivan kauhutti ajatella josko haurailta näyttävät lasi aidat tai tasanteet romahtaisivat valtavasta ihmis määrästä. Mikään ei kuitenkaan romahtanut ja kärsivällisyyden kanssa kaikki sujui hyvin. Kun osa porukkaa oli syönyt suunnitelmana oli hakea juotavaa ja etsiä uusi paikka, josta katsoa ilotulituksia. Jonot kaupoissa olivat kuitenki niin järkyttävät, ne kiersivät kaupan kokonaan ja menivät vielä kaupan ulkopuolellakin useita kymmeniä metrejä, että päätetiiin ottaa merto jonnekkin kauemmas ja käydä siellä kaupassa ja palata sitten takaisin. Suunnattiin siis Chinatowniin jossa pienen vaeltelun jälkeen löydettiin auki oleva ravintola , josta tilattiin vain juotavaa. Ravintolan löytäminen tuntui vaikealta, koska sunnuntai niinkuin perjantai ja seuraava maanantaikin olivat valtiollisia juhlapäiviä, joten vain harva paikka oli auki. Chinatownissa lähdettiin Lotan kanssa hiukan edellä muita takaisin Marina Bay:hin, löydettiin matkalla kaksi suomalaista poikaa jotka olivat eksyneet porukasta menessään syömään. Kuljettiin sitten neljästään, me Lotan kanssa poikien repuista kiinnipitäen eksymisen välttämiseksi, kauppakeskuksen läpi MarinaBayn laiturille etsimään hyvää paikkaa odottaa ilotulituksia ja ylilentoja. Sattumalta törmättiin niihin suomalaisiin joista oltiin erottu Chinatownissa ja vallattiin siitä läheltä koko porukalle odotus paikka.
Meillä oli usemapi tunti tuhlattavana, joiden aikana vaan fiilisteltiin ja syötiin eväitä. Lopulta ylilennot tuli ja kaikkein viimeisimpänä loistokkaat ilotulitukset, joiden aikana annoin kameran laulaa x) Ilotulitusten jälkeen lähdettiin järjettömän massan mukana kulkeutumaan kohti metropysäkkiä. Koitettiin mennä jonossa, mutta jossain välissä porukka hajosi kaiketin neljään eri osaan. Jouduin eriporukkaan Lotan kanssa ja pienen eksymis pelon hiipiessä niskassani roikuin kavereiden repuissa jälleen kiinni. Ruuhka oli niin mahdoton, että arviolta 200-300 metrin matkassa meni kokonaiset 1,5 tuntia! Sen jälkeen kun oltiin päästy ruuhkaisimman tien yli, loppu matka meni ihan hujauksessa. Kävelin sit ekaa kertaa yksin Clementi MRTltä asunnolle, mut ei siinä sinänsä ollu mitään erikoista. Lotta tuli sit pian perästä ja istuttiin koko tyttö porukalla pöydän ääressä rättiväsyneenä itapalaa syöden kunnes lopulta painuttiin pehkuihin.
Ilotulitukset olivat niin hienot, että tuntui kuin olisi katsonut tähden räjähdystä
Maanantai tosiaan oli kans valtiollinen vapaa päivä ja niinpä mekin pidimme ‘vapaa päivää ‘ hehe :D ! Mun aamu lähti käytiin tuttuun tapaan pari tuntia myöhemmin kuin muilla ja sitten painelinkin altaalle tyttöjen perässä, osa oli jopa kerennyt käymään Clementi Mallilla sillä välin kun vedin hirsiä. Auringon oton ja pienen uinti kierroksen jälkeen laittauduin ja vatsa kurisevana lähdin kohti Buena Vistaa ja samaa Japanilaista pastapaikkaa jossa olin aikaisemmin käynyt Kakini ja hänen ystävänsä kanssa. Söin tälläkertaa hiukan riskillä lempi pastaani: Carbonaraa ja se oli ihan hyvää. Pekoni oli kamalan paksuina paloina ja pastassa oli myös HKn sinistä muistuttavia nakki paloja? :D Kastike ja pasta olivat kuitenkin hyviä ja palvelu ystävällistä. Samaan aikaan Lotta ja muut tytöt taisivat loikoilla altaalla. Syötyäni palasin Clementiin, sillä huomasin, ettei Buena Vistan ostoskeskuksessa ollutkaan juuri muuta kuin ravintoloita. Clementissä tarkoitukseni oli lyhentää hiukan laatimaani ostoslistaa ja löysinkin mm. uimalasit, kalenterin ja hiustenkuivaajan. Olisin myös ostanut kirjekuoria ja postimerkkejä, muuta posti oli vapaapäivän takia tietysti kiinni. Olin jo suuntaamassa kotia kun päätinkin poiketa paikalliseen leipomoon ostamaan illaksi sämpylöitä ettei enää illalla tarvitsisi lähteä kotoa.
Leipomo oli pieni ja hektinen ja siellä tuotteet valittiin erilailla kuin koto suomessa. Sen sijaan, että kaikki tuotteet olisi laitettu jo valitsemis vaiheessa pussiin ja jopa jo punnittu valmiiksi, leipomossa kukin asiakas otti tarjottimen ja yhdet pihdit joilla sitten noukki haluamansa tuotteet tarjottimelle. Tarjottimen kanssa sitten käveltiin kassalle, jossa toinen työntekijä pussitti kaikki samanlaiset tuotteet omiin pusseihinsa kun toinen työntekijä rahasti. Ostin lähinnä kokeilu mielessä yhden auringonkukka-kurpitsansiemen -sämpylän, juustokinkku sämpylän, viinerin ja puolikkaan hedelmä-siemen leivän, jonka laitoin pakkaseen. Hedelmä-siemen leipää en ole vielä kokeillut, muuta ostamistani tuotteista auringonkukka-kurpitsansiemen -sämpylä on ollut ehdottomasti suosikkini ( tiedän, kiviäkin kiinnostaa.. :'D ) viineri oli aivan hyvää, mutta kinkku-juusto ‘sämpylä’ toi liikaa mieleeni pullan suolaisilla päälysteillä. Leipomo käynnin jälkeen menin läheisen aukion reunalle istumaan Lotan luokse. Hän oli tullut altaalta syömään Clementin keskustaan ja kärsi pahastaolosta päivän syömättömyyden jälkeisen syömisen vuoksi, jos hoksaatte mistä puhun. Syömättömyyden lisäksi Lotta tilasi/sai vahingossa tulista ruokaa, mistä hän ei pidä ollenkaan joten tyttö oli melko maansa myynyt. Istuttiin siinä sitten hetki ja kateltiin durianien myyjiä
Loppuilta menikin sitten seuraavan päivän kurssien ja aikataulujen selvittelyssä. Hitusen ärsytti ku tajuttiin, että ihan sama mihin laskuharkkoihin mennään niin silti on joka päivä koulua, just sillai ärsytävästi et useampana päivänä vaan joku yks tunti. Siinä illan edetessä mulle iski sitten aika kova koti-ikävä ensimmäistä kertaa enkä oikeen saanu unta. Noin kahdeltatoista sain vielä sähköpostin Integrated Infrastructure Projecktin professorilta, että tiistain tunti alkaakin vasta 14.00 eikä 10.00 niinkuin hän aikaisemmassa viestissä oli ilmoittanut. Koska ei ollutkaan kiire nukkumaan menin käymään pihalla ja olin yhteydessä kotia päin niin olo helpottui ikävän osalta ja sain lopulta hyvin unenpäästä kiinni.
Leipomo oli pieni ja hektinen ja siellä tuotteet valittiin erilailla kuin koto suomessa. Sen sijaan, että kaikki tuotteet olisi laitettu jo valitsemis vaiheessa pussiin ja jopa jo punnittu valmiiksi, leipomossa kukin asiakas otti tarjottimen ja yhdet pihdit joilla sitten noukki haluamansa tuotteet tarjottimelle. Tarjottimen kanssa sitten käveltiin kassalle, jossa toinen työntekijä pussitti kaikki samanlaiset tuotteet omiin pusseihinsa kun toinen työntekijä rahasti. Ostin lähinnä kokeilu mielessä yhden auringonkukka-kurpitsansiemen -sämpylän, juustokinkku sämpylän, viinerin ja puolikkaan hedelmä-siemen leivän, jonka laitoin pakkaseen. Hedelmä-siemen leipää en ole vielä kokeillut, muuta ostamistani tuotteista auringonkukka-kurpitsansiemen -sämpylä on ollut ehdottomasti suosikkini ( tiedän, kiviäkin kiinnostaa.. :'D ) viineri oli aivan hyvää, mutta kinkku-juusto ‘sämpylä’ toi liikaa mieleeni pullan suolaisilla päälysteillä. Leipomo käynnin jälkeen menin läheisen aukion reunalle istumaan Lotan luokse. Hän oli tullut altaalta syömään Clementin keskustaan ja kärsi pahastaolosta päivän syömättömyyden jälkeisen syömisen vuoksi, jos hoksaatte mistä puhun. Syömättömyyden lisäksi Lotta tilasi/sai vahingossa tulista ruokaa, mistä hän ei pidä ollenkaan joten tyttö oli melko maansa myynyt. Istuttiin siinä sitten hetki ja kateltiin durianien myyjiä
Loppuilta menikin sitten seuraavan päivän kurssien ja aikataulujen selvittelyssä. Hitusen ärsytti ku tajuttiin, että ihan sama mihin laskuharkkoihin mennään niin silti on joka päivä koulua, just sillai ärsytävästi et useampana päivänä vaan joku yks tunti. Siinä illan edetessä mulle iski sitten aika kova koti-ikävä ensimmäistä kertaa enkä oikeen saanu unta. Noin kahdeltatoista sain vielä sähköpostin Integrated Infrastructure Projecktin professorilta, että tiistain tunti alkaakin vasta 14.00 eikä 10.00 niinkuin hän aikaisemmassa viestissä oli ilmoittanut. Koska ei ollutkaan kiire nukkumaan menin käymään pihalla ja olin yhteydessä kotia päin niin olo helpottui ikävän osalta ja sain lopulta hyvin unenpäästä kiinni.
Tiistaina muut tytöt suuntasi NUSille jo kymmeneksi kun me nukuttiin Lotan kanssa jälleen hiukan pidempään. Aamutoimien jälkeen otettiin hyvissä ajoin bussi kohti NUSia, koska ei tiedetty missä luokka E4-04-04 oikeastaan edes oli. Arvioitiin tarvitsemamme aika kuitenki aika pahasti yli eikä luokan etsimisessä mennyt juuri aikaa. Meillä oli sitten reilusti yli tunti aikaa ennen luentoa, jonka aikana Lotta haki Subin ja söi. Mentiin sitten kahdelta pieneen luokkaan jännittyneinä, sillä ei tiedetty mitä odottaa muilta opiskelijoilta, opettajilta tai opiskelulta. Tunti alkoi kuitenkin mukavasti kurssin kahden professorin esitellessä itsensä ja kurssin. Molemmat olivat arviolta noin 50-60 vuotiaita miehiä Civil Engineer puolelta, ja opettivat poikkeuksellisesti yhdessä kyseistä kurssia, sillä kurssin ydin on opetella toimimaan ryhmässä ja löytyää kustakin henkilöstä parhaat puolet ja panostaa niihin. Joten he toimivat esimerkkinä näyttäen miten yhdessä työskennellään täydentäen toinen toista. Kurssin aikana on siis tarkoitus tehdä neljän hengen ryhmissä suunnitelma jostain rakennus hankkeesta. Sunnitelman täytyy olla mahdollisimman kauaskatseinen ja yksityiskohtainen. Loppu esityksen on tarkoitus olla mielenkiinnon herättävä tiivistelmä, joka kertoo jotain muttei paljasta liikaa yksityiskohtia. Projektin aihe paljastetaan meille heti seuraavalla tunnilla perjantaina.
Mielestäni projekti vaikutti todella mielenkiintoiselta, ja ainut huolenaiheeni on lähinnä paikallisen suhtautuinen? projektiin. Muodostettiin neljän hengen ryhmät ja minä päädyin ryhmään jossa on yksi alkuperäinen singaporelainen ja sittemmin singaporelaistuneet vietnamilainen poika ja itä-venäläinen tyttö. Kokoonnuttiin ryhmän kanssa hetkeksi ja käytiin läpi kaikkien erikois osaamis alat ?! Eihä mulla tietty oo mitään erikoisosaamista kun muilla oli tietämystä mm. lakiaioista ja 3D mallinnuksesta?? Tunsin oloni erittäin tyhmäksi kun paikallinen poika kysyi etteikö minulla ole mitään, mitä osaisin tehdä hyvin. Totesin siihen vain, että en osaa näin yllättäen sanoa kun en ole aikaisemmin tehnyt tämänlaista projektia, mutta että sanon mitä voin tehdä kunhan saadaan projekti käytiin ja minulle selkenee mitä projektilta oikeastaan vaaditaan. En ole varma olivatko he tyytymättömiä vastauksiini. Jokatapauksessa he olivat kuitenki todella ystävällisiä ja tiimini ‘johtaja’ opasti meidät vielä oikealle bussipysäkillekkin, sillä meillä ei ollut muuta koulua.
Koska en syönyt koulussa minulla oli järjetön nälkä joten mentiin syömään. Siinä syömisen keskellä tajuttiin, että kuudelta UTownissa oli jonkin asteiset tervetulias juhlat vaihtareille. Koska kello oli jo viisi jouduin hotkimaan ruoan ja lähdettiin juoksujalkaa jättämään kamat kämpälle ja suunnattiin sieltä suoraan Johannan ja Ninan kanssa NUSia kohden jossa tavattiin myös Henna. Mentiin sit NUSin omalla bussilla vahingossa väärään suuntaan ja jouduttiin jäämään linjan päätepysäkillä pois, joka oli missä muuallakaan, kuin aivan väärälläpuolella yliopistoaluetta. Hetken pööpöilyn jälkeen löydettiin uusi bussi, joka vei meidät UTowniin jossa oli sitten ‘pippalot’ jo pystyssä ;D. Tapahtumassa oli tarjolla ilmaista ruokaa ja jotain muita tavaroita kuten kyniä. kumeja, kalentereita, haarukka-lusikkai-puikko paketteja ja jotain esitelehtisiä. Lisäksi siellä oli kilpailuja josta pystyi voittamaan t-paitoja. Pyörittiin siellä hetki, otettiin valokuva NUSin maskotin kanssa ja syötiin. Jälkiruoaksi saatiin red bean jäätelöä?! Joka oli todella oudon makuista, eikä kukaan tainnut syödä sitä loppuun saakka. Lähettiin sit kotia kohti valmistautumaan keskiviikon koulupäivää varten. Illalla, sit ku muut oli jo nukkumassa, saatiin Lotan kanssa niin komeat nauruhepulit, että tuli vedet silmistä. Saatiin kohtaus aikaan kattomalla kuvia meidän aikasemmista yöpaikoista täällä Singaporessa :'D.
Mielestäni projekti vaikutti todella mielenkiintoiselta, ja ainut huolenaiheeni on lähinnä paikallisen suhtautuinen? projektiin. Muodostettiin neljän hengen ryhmät ja minä päädyin ryhmään jossa on yksi alkuperäinen singaporelainen ja sittemmin singaporelaistuneet vietnamilainen poika ja itä-venäläinen tyttö. Kokoonnuttiin ryhmän kanssa hetkeksi ja käytiin läpi kaikkien erikois osaamis alat ?! Eihä mulla tietty oo mitään erikoisosaamista kun muilla oli tietämystä mm. lakiaioista ja 3D mallinnuksesta?? Tunsin oloni erittäin tyhmäksi kun paikallinen poika kysyi etteikö minulla ole mitään, mitä osaisin tehdä hyvin. Totesin siihen vain, että en osaa näin yllättäen sanoa kun en ole aikaisemmin tehnyt tämänlaista projektia, mutta että sanon mitä voin tehdä kunhan saadaan projekti käytiin ja minulle selkenee mitä projektilta oikeastaan vaaditaan. En ole varma olivatko he tyytymättömiä vastauksiini. Jokatapauksessa he olivat kuitenki todella ystävällisiä ja tiimini ‘johtaja’ opasti meidät vielä oikealle bussipysäkillekkin, sillä meillä ei ollut muuta koulua.
Koska en syönyt koulussa minulla oli järjetön nälkä joten mentiin syömään. Siinä syömisen keskellä tajuttiin, että kuudelta UTownissa oli jonkin asteiset tervetulias juhlat vaihtareille. Koska kello oli jo viisi jouduin hotkimaan ruoan ja lähdettiin juoksujalkaa jättämään kamat kämpälle ja suunnattiin sieltä suoraan Johannan ja Ninan kanssa NUSia kohden jossa tavattiin myös Henna. Mentiin sit NUSin omalla bussilla vahingossa väärään suuntaan ja jouduttiin jäämään linjan päätepysäkillä pois, joka oli missä muuallakaan, kuin aivan väärälläpuolella yliopistoaluetta. Hetken pööpöilyn jälkeen löydettiin uusi bussi, joka vei meidät UTowniin jossa oli sitten ‘pippalot’ jo pystyssä ;D. Tapahtumassa oli tarjolla ilmaista ruokaa ja jotain muita tavaroita kuten kyniä. kumeja, kalentereita, haarukka-lusikkai-puikko paketteja ja jotain esitelehtisiä. Lisäksi siellä oli kilpailuja josta pystyi voittamaan t-paitoja. Pyörittiin siellä hetki, otettiin valokuva NUSin maskotin kanssa ja syötiin. Jälkiruoaksi saatiin red bean jäätelöä?! Joka oli todella oudon makuista, eikä kukaan tainnut syödä sitä loppuun saakka. Lähettiin sit kotia kohti valmistautumaan keskiviikon koulupäivää varten. Illalla, sit ku muut oli jo nukkumassa, saatiin Lotan kanssa niin komeat nauruhepulit, että tuli vedet silmistä. Saatiin kohtaus aikaan kattomalla kuvia meidän aikasemmista yöpaikoista täällä Singaporessa :'D.
Tänään keskiviikkona mentiinkin jo ysiksi koululle. Kävi hauskasti ilmi, että paikalliset ei tykkää aamuluennoista ja jo ysin luento on kaikille, sekä opettajille että oppilaille epämieluisa. Tultiin siihen tulokseen, että sen on johduttava siitä, että kaikki harrastukset pidetään vasta mahdollisimman myöhään illalla kun on hiukan viileämpää. Päivän ensimmäinen kurssi oli Transportation Engineering ja myöhempi oli Infrastructure and The Environtment. Molemmat vaikutti tosi mukavalta ja jälkimmäisessä kivointa oli ehkä se, et siellä kaikkien pitää tehä pieni ryhmätyö, ja ryhmät muodostettiin siten että vähintään yhden ryhmän jäsenen täytyi olla asunut ulkomailla. Tästä syystä heti kun saatiin aikaa ryhmien muodostamiseen useampi ryhmä tuli kysymään meiltä josko haluttaisi liittyä heidän ryhmään. Mentiin ensinnä kysyneiden ryhmään ja senkin jälkeen meitä tultiin kysymää, että joko ollaan löydetty ryhmät. Se oli tosi mukavaa varsinki sen nihkeän Integrated infrastructure Project ryhmän muodostuksen jälkeen. Tuntien välissä oli kolme tuntia aikaa, joka meni nopeasti lounaan ja tämän kirjoituksen parissa.
Tultiin sitten kotiin lepäämään ja saatiin viesti, että kämppäämme on tulossa katsomaan mahdollinen ostaja puoli seitsemältä? Hämmästyimme kovasti tästä, mutta siistittiin paikkoja vähän ja oltiin paikalla avaamassa ovi kun katsojat tulivat. Esittelyssä ei mennyt kauan ja katsojien lähdettyä minä ja Henna mentiin Express sushille ja loput tytöt menivät mäkkäriin. Otettiin sushi faneina Hennan kanssa kaikki irti 1,5 dollarin sushi lautasista ja kokeiltiin hiukan erikoisempiakin vaihtoehtoja. Henna oli hiukan rohkeampi valitessaan annoksia kuin minä ja otti muun muassa annoksen mustekalaa ja meduusaa, jota minäkin päädyin maistamaan. Syötiin muutamia asioita joista ei tiedetty, että mitä ne oikeastaan ovat kunnes vasta lähtiessämme katotiin ravintolan ulkopuolella olevasta julisteesta.
Homma toimi siis niin, että edessämme pyöri jatkuvasti hihna jolla oli erilaisia annoksia pienillä lautasilla. Jokainen lautanen maksoi 1,5 dollaria eli noin 0,95€. Napattiin siitä sitten haluamamme lautaset ja syötyämme kutsuimme tarjoilijan joka laski lautasten määrän ja kirjoitti kuittiin, joka vietiin rahastajalle ja maksettiin pois. Otettiin Hennan kanssa molemmat 11 annosta eli ruoan kokonais hinta palvelumaksun ja verojen jälkeen oli hiukan alle 20 dollaria eli jotakuinkin 12,50€ !! Järettömän halpaa en kestä tätä! Maisteltiin mm. normi lohi nigirejä, paistettua lohen vatsaa, maustettua meduusaa, rapu nigiriä, tamagoa, wakame salaattia, wakame gunkaneja, mäti-kurkku gunkaneja, mäti gunkaneja, rapusalaatti gunkaneja, mango vanukasta, browniesia, suukkoja, itse nimeämäämme lillukkaa ( eli riisijauhosta tehtyä tahmeaa taikinaa jonka sisällä oli papumuhennosta Not my favorite-yök*) ja mustikkajuustokakkua. Henna maistoi myös tonnikala ja paistetturapu gunkania. Tykättiin kyllä hirveesti ja vaikkei vielä uskallettu maistaa kaikken erikoisimman näköisiä annoksia, niitä sitten ehkä ensikerralla ;).
Tultiin sitten kotiin lepäämään ja saatiin viesti, että kämppäämme on tulossa katsomaan mahdollinen ostaja puoli seitsemältä? Hämmästyimme kovasti tästä, mutta siistittiin paikkoja vähän ja oltiin paikalla avaamassa ovi kun katsojat tulivat. Esittelyssä ei mennyt kauan ja katsojien lähdettyä minä ja Henna mentiin Express sushille ja loput tytöt menivät mäkkäriin. Otettiin sushi faneina Hennan kanssa kaikki irti 1,5 dollarin sushi lautasista ja kokeiltiin hiukan erikoisempiakin vaihtoehtoja. Henna oli hiukan rohkeampi valitessaan annoksia kuin minä ja otti muun muassa annoksen mustekalaa ja meduusaa, jota minäkin päädyin maistamaan. Syötiin muutamia asioita joista ei tiedetty, että mitä ne oikeastaan ovat kunnes vasta lähtiessämme katotiin ravintolan ulkopuolella olevasta julisteesta.
Homma toimi siis niin, että edessämme pyöri jatkuvasti hihna jolla oli erilaisia annoksia pienillä lautasilla. Jokainen lautanen maksoi 1,5 dollaria eli noin 0,95€. Napattiin siitä sitten haluamamme lautaset ja syötyämme kutsuimme tarjoilijan joka laski lautasten määrän ja kirjoitti kuittiin, joka vietiin rahastajalle ja maksettiin pois. Otettiin Hennan kanssa molemmat 11 annosta eli ruoan kokonais hinta palvelumaksun ja verojen jälkeen oli hiukan alle 20 dollaria eli jotakuinkin 12,50€ !! Järettömän halpaa en kestä tätä! Maisteltiin mm. normi lohi nigirejä, paistettua lohen vatsaa, maustettua meduusaa, rapu nigiriä, tamagoa, wakame salaattia, wakame gunkaneja, mäti-kurkku gunkaneja, mäti gunkaneja, rapusalaatti gunkaneja, mango vanukasta, browniesia, suukkoja, itse nimeämäämme lillukkaa ( eli riisijauhosta tehtyä tahmeaa taikinaa jonka sisällä oli papumuhennosta Not my favorite-yök*) ja mustikkajuustokakkua. Henna maistoi myös tonnikala ja paistetturapu gunkania. Tykättiin kyllä hirveesti ja vaikkei vielä uskallettu maistaa kaikken erikoisimman näköisiä annoksia, niitä sitten ehkä ensikerralla ;).
Huomenna meillä ei ole Lotan kanssa kuin yksi tunti ja yksien lauppujen täyttö koululla joten saa nähdä mitä jälleen keksitään.
P.s. Löydettiin meidän postilaatikosta järjetön pino kirjeitä :S!
P.s. Löydettiin meidän postilaatikosta järjetön pino kirjeitä :S!
Hyvää yötä kaikille!
Reetta